Oilers juhli toista peräkkäistä mestaruuttaan - päävalmentaja Lammi kertaa mennyttä kautta

Oilers päätti F-liigakauden 2024–25 toiseen peräkkäiseen ja seurahistorian kuudenteen Suomen mestaruuteen. Päävalmentaja Aleksi Lammi kertasi kulunutta kautta noin kuukausi mestaruuden ratkeamisen jälkeen.

Tasaista tekemistä runkosarjassa

Kaudella 2023-24 Oilers voitti runkosarjan ohitettuaan Classicin viimeisellä kierroksella. Päättyneellä kaudella Öljymiehet sijoittuivat runkosarjan päätteeksi toiselle sijalle, kolme pistettä juuri Classicin perään.

Oilersin runkosarja oli tasaisen vahvaa tekemistä. Joukkue ei hävinnyt kertaakaan kahta ottelua putkeen. Yhteensä 33 ottelun runkosarjassa tilille kertyi 24 voittoa varsinaisella peliajalla, yksi jatkoaikavoitto, kaksi jatkoaikatappiota ja kuusi tappiota varsinaisen peliajan puitteissa. Näiden myötä pistesarake näytti 76 pistettä.

Maaleja Oilers iski runkosarjassa 234, kolmanneksi eniten. Omasta verkosta pallo löytyi 149 kertaa, mikä oli runkosarjan viidenneksi paras lukema.

“Meillä oli päättyneellä kaudella aika tasainen runkosarja. Emme koko F-liigakaudella hävinneet kahta peliä putkeen. Siitä tilastosta kun pystyy pitämään kiinni, niin antaa itselleen hyvät mahdollisuudet olla sarjataulukon kärkipäässä”, Lammi sanoo.

Rankka edelliskausi oli toki vaatinut veronsa. Oilers avasi kilpailulliset pelinsä Champions Cupissa Ruotsin Cup-mestari Pixbota vastaan. Vierasreissulta haettiin 9-4 voitto, mutta Tapiolan urheiluhallilla ruotsalaiset voittivat 10-4 ja hakivat jatkoajalla paikan Champions Cupin välieriin. Tappio tuli myös F-liigakauden avausottelussa, kun Nokian KrP oli parempi luvuin 6-11.

“Sarjan alku oli meille haastava. Useammalla pelaajalla meni kesäkausi enemmän tai vähemmän loukkaantumisia kuntouttaessa. Heti kärkeen edessä oli Champions Cup ja myös juuri ennen sarjapelien alkua tuli joitakin loukkaantumisia“, Lammi kertaa.

KrP-tappion jälkeen Oilers voitti seuraavat neljä otteluaan, eikä sen jälkeen tullut tappio Classicillekaan laivaa kaatanut. Kuudesta seuraavasta pelistä tarttui mukaan jälleen täysi pistepotti.

“Onnistuimme kauden alkupuolella kääntämään useamman pienten marginaalien pelin eduksemme. Läpi koko runkosarjan meillä oli pelaamisessamme nousujohteinen trendi. Pelimme kehittyi, mutta samalla itselläni oli sellainen olo, että tästä ryhmästä on otettavissa vieläkin enemmän irti. Kun pudotuspelit käynnistyivät, otimme koko ryhmän voimin vielä tarvittavan rytminvaihdoksen ja askeleen oikeaan suuntaan.”

Puolivälierät ja välierät kunnialla läpi

Puolivälierävastustajansa Oilers sai valita toisena. Valinta osui runkosarjan sijalle seitsemän päätyneeseen Happeeseen. Joukkueiden väliset runkosarjakohtaamiset olivat menneet kaikki kolme Oilersin nimiin (1-0, 11-3, 9-7).

Oilers avasi sarjan kotivoitolla, kun Tapiolan urheiluhallin tulostaululla olivat 60 minuutin jälkeen lukemat 9-3. Happee tasoitti kuitenkin sarjan kotonaan kakkospelissä, lukemien ollessa 4-2 hirvilauman hyväksi.

Sen jälkeen voittoja juhli kuitenkin enää Öljy. Kolmannen ottelun Oilers voitti 11-4, neljännen 9-4 ja ratkaisevan vitospelin kotikaukalossaan 5-2. Näin välieräpaikka tuli Oilersille otteluvoitoin 4-1.

“Happee-sarja meni aika lailla meidän käsikirjoituksemme mukaan. Toki tiesimme, että siellä on hyvä joukkue vastassa. Emme me missään nimessä helpolla päässeet, vaan sarjassa oli kyllä kaverillakin hetkensä. Voittajasta ei kuitenkaan mielestäni ollut missään kohdin epäselvyyttä. Tuntui siltä, että mitä pidemmälle sarja eteni meidän komennossamme, niin kaverin selkärankakin alkoi hieman taittua. Toki he pelasivat hienon vitospelin ja löivät kaiken peliin, mutta olimme mielestäni oikeutetusti edellä ja etenimme välieriin”, Lammi kertaa.

Seuraavaksi edessä oli edelliskaudelta tuttu, Espoon sisäinen derbyvälieräsarja Westend Indiansia vastaan. Indians oli sijoittunut runkosarjassa neljänneksi ja kaatanut puolivälierissä TPS:n otteluvoitoin 4-1.

Runkosarjassa espoolaisjoukkueet olivat kohdanneet kolmesti, kaksi kertaa Otahallilla ja kertaalleen Tapiolassa. Oilers voitti lokakuussa kotonaan 4-3, Indians joulukuussa 3-2. Kolmannen runkosarjakohtaamisen vei Oilers numeroin 7-2.

Edelliskaudella espoolaisjoukkueet tarjoilivat huikean jännittävän välieräsarjan. Oilers johti sitä jo otteluvoitoin 3-0, mutta Indians kiri ja venytti ratkaisun seiskapeliin. Sen Oilers kuitenkin hoiti, jatkoi finaaliin ja lopulta mestaruuteen saakka.

Tällä kertaa sarjan avausvoiton haki Tapiolan urheiluhallilta Indians jatkoajan jälkeen. Neljä seuraavaa peliä ja sitä myötä toinen peräkkäinen finaalipaikka menivät kuitenkin Oilersin nimiin, lukemien ollessa Öljymiesten hyväksi 6-2, 5-4 ja, 8-2 ja 4-2.

“Indians-sarja oli tietyllä tapaa näyte siitä, miten kypsä joukkue osasimme parhaimmillaan olla. Ennen kaikkea luotimme omaan tekemisemme. Vaikka sarjan ensimmäinen peli kääntyikin kaverille jatkoajalla, ei meillä ollut siinä, eikä muissakaan peleissä mitään hätää. Meidän ei sarjan aikana ihan hirveästi tarvinnut muovata omaa tekemistämme. Meillä oli selkeä kaava, miten halusimme pelata ja niin tilastot kuin silmätesti osoittivat, että pitkässä juoksussa me poistumme kaukalosta voittajina. Luotimme siihen ja pelaajat sitoutuivat siihen. Kuten Happee-sarjassakin, olimme mielestäni selkeästi parempi joukkue, vaikka hyvin Heimo taisteli”, Lammi sanoo.

Finaaleissa tuttu vastustaja

Finaaleissa odotti toista vuotta peräkkäin Classic. Se oli edennyt runkosarjan voiton jälkeen finaaleihin kaatamalla ensin puolivälierissä EräViikingit otteluvoitoin 4-1 ja sitten välierissä SPV:n voitoin 4-0.

Runkosarjassa Oilersin ja Classicin kohtaamiset olivat tasaisia. Niistä kaksi meni Classicin nimiin lukemien ollessa molemmissa 6-4. Oilers puolestaan voitti marraskuussa kotonaan jatkoajalla 7-6.

Tasainen ja jännittävä oli myös finaalisarja. Sarjan avauspeli Bläk Boksissa oli alusta saakka Classicin. Avauserän jälkeen kotijoukkue johti 4-1 ja loppulukemiksi kirjattiin 8-3. Oilers tasoitti sarjan kakkospelissä kotonaan. Kahden erän jälkeen Öljymiehet johtivat 4-3 ja kun päätöserä meni Oilersin nimiin lukemin 4-2, tasoittui finaalisarja loppulukemien 8-5 myötä. Kolmanteen otteluun matkattiin jälleen Bläk Boksiin. Oilers oli vahva vieras ja johti viitisen minuuttia ennen loppua 8-2. Classic sai muutaman nopean maalin, mutta loppulukemat kirjattiin Oilersin hyväksi 9-5.

Nelosfinaali siirsi finaalisarjan Espoon Metro Areenan kirkkaisiin valoihin. Classic vei jälleen avauserän selvästi 4-0 lukemin ja tasoitti lopulta sarjan tilanteen ottelun päätyttyä 7-5. Viides peli Hakametsän jäähallissa oli aiempia tasaisempi. Oilers juhli kuitenkin 7-4 voittoa ja siirtyi sarjassa 3-2 johtoon.

Mestaruus oli siis katkolla Metro Areenan kutospelissä. Classic oli kuitenkin vahva ja Oilers jäi tamperelaisten jalkoihin 10-3 luvuin. Näin ollen ratkaisu siirtyi viime kauden tapaan seiskafinaaliin Tampereen Hakametsään.

“Oli aika monivaiheinen finaalisarja. Osassa peleistä teimme heikkojen pelien alkujen myötä homman itsellemme vaikeaksi. Kaikille tappioillemme leimallista oli huono peliin lähtö. On toki vaikea sanoa mistä kaikesta se johtui. Sarjan avauspelissä emme olleet ihan valmiita ja nelospelissä taas oli paljon kaverin hyvyyttä. Kuudenteen peliin lähtiessä tiesimme, että kaveri selkä seinää vasten ollessaan lyö varmasti aivan kaiken likoon. Emme olleet mestaruuden arvoinen joukkue vielä sinä päivänä”, kertaa Lammi.

Toista kautta perätysten Oilers ja Classic ratkaisivat siis Suomen mestaruuden seiskapelissä Hakametsän jäähallissa.

“Tilanne oli toissa kauteen verrattuna sikäli erilainen, että silloin pelasimme lauantaina kutospelin Helsingissä ja heti sunnuntaina mentiin seiskapeliin Tampereelle. Nyt meillä oli muutama päivä aikaa huilia ja juonia kuvioita. Haimme joukkueena vähän erilaista lähestymistä seiskapeliin ja nostatimme joukkueen yhteishenkeä. Sitä kautta haimme fiilistä ja oikeanlaista työnteon moodia seiskapeliin”, Lammi kertoo.

7. finaali veti Hakametsään 3700 katsojaa ja tunnelma oli upea, kun molempien joukkueiden fanit pitivät hyvin mekkalaa. Oilers avasi maalihanat avauserän loppupuolella, kun Markus Markkola laukoi Markus Salmen syötöstä pallon maaliin. Kauaa ei mennyt seuraavaan osumaan, kun Antti Suomela heilutti puolestaan verkkoa Lassi Torisevan selän takana.

Classic tuli maalin päähän toisen erän alussa Ville Lastikan osumalla. Oilers palautti johtonsa kahteen puolestaan kolmannen erän alussa, kun Tuomas Iiskola osui. Lisämaaleja ei enää nähty, joten Oilers juhli toista peräkkäistä mestaruutta loppulukemin 3-1.

“Seiskafinaali on tietenkin iso painekattila molemmille joukkueille. Varsinkin pelin ensimmäiset kymmenen minuuttia tuntuikin siltä, että puolin ja toisin oli todella hermostunutta tekemistä. Maalit vaikuttavat tietenkin paljon pelin kulkuun. Se, että saimme ensimmäiseen erään kaksi onnistumista ja pääsimme niskan päälle, edesauttoi tietenkin tekemistämme. Oli kyllä upeaa elää penkin takana ja katsoa, millaisella taisteluilmeellä jätkät söivät palloa ja ennen kaikkea miten he sitoutuivat meidän ottelusuunnitelmaamme. Sen suhteen peli meni juuri sen käsikirjoituksen mukaan mitä toivoimmekin.”

Lammi kokee, että pelien kuva vaihteli finaalisarjan aikana melko paljonkin.

“Varsinkin sarjan alussa annoimme aika korkealta painetta ja peli virtaili runsaasti. Sarjan edetessä puolin ja toisin mukauduttiin ja reagoitiin. Ennen kaikkea koen, että meidän pelaamisessamme tapahtui sitten vähän suurempiakin muutoksia. Tiputimme pakettia vähän alemmas ja puolustimme alempaa ja tiiviimmin. Ennen kaikkea laadukkaalla maalinestopelaamisellamme onnistuimme kairaamaan voitot vitos- ja seiskapeleistä ja sitä kautta mestaruuden.”

Miten kauden 2024-25 mestaruus erosi kauden 2023-24 mestaruudesta?

“Kyllä ensimmäinen näistä mestaruuksista oli varmasti koko joukkueelle osoitus siitä, että olimme valmiita menemään riman yli. Näimme konkreettisesti mitä se vaatii ja ennen kaikkea otimme henkisesti sen viimeisen askeleen. Siinä mielessä tähän kuluneeseen kauteen ponnistaessa lähtökohdat olivat helpommat vaikkakin mestaruuden puolustaminen oli ryhmällemme uusi tilanne ja haaste.”, Lammi pohtii.

Kauden 2023-24 finaalisarjassa Oilersilla oli runsaasti loukkaantumishuolia ja moni pelaaja pelasi jonkintasoisen vaivan kanssa. Tällä kaudella kapteeni Justus Kainulainen joutui jättämään finaalisarjan kesken kolmannessa ottelussa tapahtuneen loukkaantumisen vuoksi.

“2023-24 kaudella meillä oli toki taistelu Classicia vastaan, mutta myös taistelu loukkaantumisia vastaan. Silloin pelaajista ulosmitattiin kyllä ihan joka ikinen höyrynripe ja henkäys, mikä irrotettavissa oli.”

Lammi näkee, että Oilersin peli kehittyi edelliskaudesta tälle sesongille.

“Meiltä kuitenkin poistui joukkueesta kausien välissä mm. Matias Veikkola ja Rasmus Kainulainen, molemmat ykköskentän pelaajia. Upeasti uudet tulijat pystyivät paikkaamaan heitä ja muita lähtijöitä. Pystyimme pitämään kiinni peli-identiteetistämme ja niistä vahvuuksista, mitä meillä on. Vahva tilanteenvaihtopelaaminen ja laadukas maalinestopelaaminen olivat sekä silloin toissakaudella että tällä päättyneellä kaudella menestyksemme kulmakivet. Nyt saimme tuotua kuitenkin myös pallolla puolustamiseen ja järjestäytyneeseen hyökkäyspelaamiseen vähän uusia juttuja. Pystyimme kontrolloimaan paremmin pelitapahtumia myös pallolla.”

“Toki se on aina kaksiteräinen miekka. Meidän identiteettimme oli pelata todella suoraviivaisesti ja sellaista nopeiden syklien hyökkäyspeliä, jossa mennään kovaa kohti vastusajan maalia ja annetaan jatkopaine. Halusimmekin peliin paljon virtailua, mutta tällä kaudella pystyimme tuomaan ripauksen lisää kontrollia lisää niihin hetkiin, kun sitä kaivattiin. Olimme ehkä näin jälki käteen pohdittuna aiempaa kypsempiä ja tylympiä”, Lammi analysoi.

Kohti uutta kautta

Valmistautuminen kohti uutta kautta on käynnissä. Joukkueessa on tapahtunut suuriakin muutoksia, kun pelaajistosta Ilari Talvitie ja Matias Juuranto päättivät uransa ja Justus Kainulainen, Aaro Astala, Heikki Iiskola, Jesper Silvonen, Joona Larte sekä Eetu Nykänen jatkavat muualla. Valmennuksesta kauden päätteeksi lähtivät Jussi Sihvonen, Mika Väisänen ja Akseli Ahtiainen.

Joukkueeseen on saapunut uusia mielenkiintoisia nimiä. TPS:n paidan Oilersin peliasuun vaihtoivat hyökkääjäkolmikko Waltteri Vesterinen, Tuomas Ojala ja Lauri Eloluoto. Hyökkäykseen on saapunut myös Oskari Sillanpää EräViikingeistä. Puolustusta vahvistaa Olli Wikstedt ja valmennukseen liittyivät TPS:ssä viime kaudella valmentanut Oskari Saari, sekä seuran sisältä Tuomas Laakkonen, joka toimi viime kaudella P22NG-joukkueen vastuuvalmentajana sekä P17-P22NG-joukkueiden valmennuspäällikkönä.

Lammi odottaa uuden kauden alkua mielenkiinnolla.

“Todella positiiviset ja odottavaiset fiilikset. Tässä on toki aika vähän aikaa mennyt siitä, kun kausi päättyi ja taas ollaan sorvin ääressä. Tiedämme, että olemme sillä tapaa uuden äärellä, että useampi runkopelaaja vaihtuu ensi kaudeksi. Joudumme varmasti opettelemaan tiettyjä asioita alusta asti uusiksi ja samalla haluamme tuoda jonkin verran uusia juttuja pelaamiseemme. Isossa kuvassa haluamme kuitenkin pitää edelleen kiinni aktiivisesta ja ennakkoluulottomasta peli-identiteetistämme. Varmaan jossain spekulaatioissa lähdetään aivan terävimmän kärjen takaa haastajan asemasta ponnistamaan, mutta hieno ja laadukas ryhmä meillä on ensi kaudellakin kasassa. On makeaa nähdä, miten uudet vastuunkantajat ottavat ryhmästä tilaa ja mihin suuntaan laiva lähtee kulkemaan. Kausi on onneksi pitkä ja tässä on paljon aikaa harjoitella ja kehittää omaa toimintaa. Kaikki tähtää siihen, että keväällä 2026 oltaisiin taas mahdollisimman hyvässä iskussa”, hän päättää.